Päiväkodissa arki luistaa. Edelleen kuitenkin hieman kielimuuri on joissain asioissa pieni este joka harmittaa. Olen kuitenkin oppinut että kuinka ilman yhteistä kieltä voi pärjätä. On uskomatonta miten toista ihmistä voi ymmärtää ilman sanoja tai sanoja sieltä täältä. Ollaan "keskusteltu" vaikka minkämoisia juttuja lasten ja työkavereitten kanssa. Aiemmin en uskonut sen olevan mahdollista. Ja onneksi kuitenkin on olemassa google translate tsekki-suomi ;)
Olen myös huomannut kuinka tärkeää on osata tsekin kielestä muutama yleinen sana. Hyvää päivää, kiitos, olehyvä, hyvä! ovat jo paljon. Lapset kiittää ja minä vastaan ole hyvä heidän kielellään, monesti on lapsen ilmeestä huomannut kuinka paljon yllättyy siitä että puhun jotain mitä he ymmärtävät. "Dobrii!" Kun lapsi näyttää tyhjää lautasta ruokailussa.
Lapsista on alkanut huomaamaan uusia piirteitä vaikka en todellakaan muista yli puolienkaan nimiä. Kaikki tytöt on jotain Berunkoja tai Barunkoja, pojat taas Marttineita ja Filippejä.
Viime viikon suolahuoneretken jälkeen odottelimme lasten kanssa normaalia pidempään bussia, yksi työntekijä alkoi laulattaa meidän viittätoista lapsukaista pysäkillä. Nautin. Lapset on niin aitoja. Laulu raikasi lujaa ja muutkin pysäkillä olevat riemastuivat kuorosta. Lapset saivat taputuksia joka laulun jälkeen.
Vaikka pidänkin lapsista hirveän paljon, olen ollut aina sitä mieltä etten ikinä mene harjoitteluun päiväkotiin saatikka töihin. Nyt mä oon päiväkodissa, Tsekissä, meillä ei oo yhteistä kieltä, kulttuurierot ja kaikki. Ja silti mä tykkää olla tuolla päiväkodissa harjoittelussa! Kaikkea kannattaa kokeilla, voi löytää itestään vaikka minkälaisia uusia juttuja.
Mä oon oppinut aivan törkeesti enkkua lisää! En ois yläasteella varsinkaan voinut uskoa että mä lähtisin tekemään töitä vieraalla kielellä. Yläasteella opettelin englannin helpoimpia sanoja, mulla oli englanti mukautettu oppiaine jo seiskaluokalta lähtien. Silti mä pärjään täällä! Parasta oppia ikinä, kun joutuu oikeasti puhumaan itse. Osasin ihan yksin ostaa lisää puheaikaa mun preapaidiin vaikka kuvittelin vielä muutama päivä sitten etten todellakaan osaa tehdä sitä ilman Jyriä! Wuhuu.
Jonkin verran kaipaan Suomen helppoutta. Voi kysyä ihan mitä vaan vaikka vaatekaupassa myyjältä, sun on helppo asioida apteekissa, helppo tilata ruokaa ravintolasta, helppo tehä vaikka ja mitä. Mutta mä nautin silti haasteista. En todellakaan haluaisi Suomeen nyt sen takia että mun olis helpompi tehdä asioita yhteisen kielen vuoksi! Pärjään kuitenkin niin uskomattoman hyvin, vaikka siansaksalla tai käsillä;)
Jos sulla on ikinä mahdollisuus päästä tekemään jotain samankaltaista, älä jätä tilaisuutta käyttämättä!
Pääsiäisreissulle!
Pääsiäisenä oltiin vähäsen lähempänä Suomea kuin normaalisti!
Paniini päivässä..
Päiväkodissa on kaksi viikkoa kestävät teemat, viime viikolla alkoi liikenneviikot!
Näkymää mun "kattohuoneistosta"..
Suolahuone..
Lapsien kanssa menossa bussipysäkille.. Jokapäivä kun on piha-aika päiväkodissa emme jää päiväkodin pihaan leikkimään vaan kävelemme joskus pitkiäkin matkoja eri leikkipuistoihin.
Lapsilla on omat kuvatunnukset, myös ohjaajille laitettiin viime viikolla omat! Arvakkaa mikä mä oon? ;)
Meidän lidlin viereen muutti kiertävä huvipuisto! Sain houkuteltua jyrin tuohon korkeaan keinuun, mut loppujen lopuksi mä varmaan pelkäsin enemmän!
KESÄ
"On tääki elämää" -Jyri. Istuttiin hierontatuoleissa ja juotiin pinaattiavokado smootieita!
Jyri sai taas vähän ruokaa.. Alá carte Sipriina, welcome. "Toivottavasti Satu ei soita meille heti tän ruuan jälkeen kun mä oon niin täynnä etten pysty puhua" :D
Pääsiäistunnelmissa..
Ainiin ja sit kävin laittamassa kynnet! Kaikki oli muuten erittäin hyvin mutta vihaan vihreetä yli kaiken... :DD piti olla erittäin sinisen turkoosit mutta tuli vihreet.. No mutta geelikynnet liikkeessä täällä maksoi kymmenen euroa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti