sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Auschwitz - Birkenau

Sanaton olo. Vaikka olin kuinka kauan odottanut tuota reissua ja vaikka katsonut melki jokaisen aiheesta kertovan elokuvan tai dokumentin. Silti. Paikasta ei saa todellista käsitystä kirjan sivuilta tai television ruudulta. Jäykäksi ja hiljaiseksi vetää ihmisten julmuus.. Välillä aina havahtui siihen, että mä kävelen just tällä samalla tiellä missä monet tuhannet vangit on kärsinyt ja kävellyt. Mä oon nyt täällä kaasukammiossa, minne on moni vanki kuollut tai menettänyt läheisen. Mä kosken tähän samaan sänkyyn missä moni on kylmissään ja tuskissaan maannut. Mä seison nyt tässä, mitä maata on lannoitettu ihmisten tuhkalla. Tässä aidassa meni ennen sähkö. Sitä kärsimystä ja kipua ei voi edes kuvitella mitä miljoonat ihmiset on tuona aikana tuntenut. 

Paikkaan on samanlaiset turvatoimenpiteet kuin lentokoneeseen. Kierrokset tehtiin ryhmissä ja meillä oli kuulokkeet päässä, että kuulimme paremmin oman ohjaajan äänen. Auschwitz II, on Auschwitz Birkenaun museo. Sinne on kerätty erinlaisia kuvia ja tavaroita mitä on löydetty. Kolmen kilometrin päässä on Auschwitz Birkenau, isoin leiri. En tajunnut kuinka iso paikka se on. Sä et todellakaan voi nähdä paikkaa päästä päähän maan pinnalla seisoessasi. Sähköaitaa on silmän kantamattomaan. 

Oon sitä mieltä, että jokaisen ihmisen täytyisi nähdä tuo. Paikka avaa silmiä. 

Mä näin yli kaksituhatta kiloa hiuksia, joissain oli vielä letti tallella. Ison huoneellisen ihmisten kenkiä, lasten kenkiä. Leluja ja pieniä repeytyneitä ja likaisia vaatteita. Ison läjän silmälaseja. Ison läjän harjoja ja kampoja. Mä näin järkyttäviä kuvia kuihtuneista ihmisistä. Vankilahuoneita ja seisomavankiloita. Mä näin missä korkea-arvoiset ihmiset asuivat leirillä ja mä näin miten 1000 vankia on aikoinaan asunut melkein saman kokoisessa talossa kuin missä mä asun yksin, kahden kissan kanssa. Mä sain kasvot joillekkin vangeille. 

Jotkut ihmiset itkivät, jotkut toivat kynttilöitä. Ajattelin, että jonkun äiti tai isä, tai isovanhemmat ovat voineet kärsiä siellä. Tunteet vaihtelivat paikassa vähän väliä, tunsin sääliä, ahdistusta, pelkoa, inhoa ja jopa iloa, sen vuoksi, että paikka on nyt museo. Ja paikasta on vapautunut eläviäkin ihmisiä, mm. Kolmesataa lapsivankia. Paikka vetää niin sanattomaksi, että on vaikea kertoa mitään. Annan kuvien kertoa mun puolesta...

Ennen kierroksia katsottiin puolen tunnin dokumentti..

"Arbeit macht frei" - Workl will set you free..

Auschwitz II









Tuo oli hiusta.. Ja sitä oli paljon enemmän kuin kuvassa näkyy..

Lettejä..

Silmälaseja..





Kenkiä, kenkiä, kenkiä....





HALT! STÔJ! Warning notice inside the camp. Beyond this point, the SS opened fire without warning..

Jonkun isonherran huone..

Teloituspaikka..



Kasvot..






....


Krematorio..

Auschwitz Birkenau "Death Gate"


Silmänkantamattomiiiiin...











Tälläisessä paikassa asui tuhat naista..


Vessa..

1 kommentti:

  1. Pysäyttävä postaus. Oli kyllä varmasti tunteita herättävä kokemus!! -Jutta

    VastaaPoista